Onko palautuminen laiskuutta vaan toimintakyvyn edellytys?

Palautuminen ei ole pelkkää lepoa, vaan kokonaisvaltainen prosessi, jossa keho ja mieli pääsevät rauhoittumaan ja tasapainottumaan. Palautumisen tavoite on turvata riittävät voimavarat, jotta selviämme arjen haasteista sujuvasti ilman kohtuutonta ponnistelua ja stressin tunnetta.

Keho vaatii fyysistä ja psyykkistä palautumista ja palautumisen tarve vaihtelee yksilöllisesti. Fyysinen palautuminen tarkoittaa kehon elpymistä kuormituksen jälkeen. Se liittyy esimerkiksi lihasten palautumiseen liikunnan jälkeen tai kehon yleiseen vireystilan palauttamiseen. Psyykkinen palautuminen puolestaan tarkoittaa mielen ja tunteiden tasapainottumista, ajatusten rauhoittumista sekä stressin lievittymistä.

Hermosto ohjaa palautumista, sympaattinen hermosto aktivoituu stressissä ja kuormituksessa saaden aikaan fyysistä aktiivisuutta. Tämä on tarpeellista toiminnan kannalta. Parasympaattisen hermoston aktivoituminen mahdollistaa kehon ja mielen rauhoittumisen, elpymisen ja tasapainon palauttamisen. 

Tasapaino aktiivisuuden ja levon välillä luo pohjan kestävälle hyvinvoinnille. On tärkeää kuulostella omaa kehoa ja sen viestejä, jotta löytää itselleen sopivimmat keinot palautumiselle. Palautumisen tarpeen voi oppia tunnistamaan kokeilemalla ja itseään kuunnellen. Hermoston rauhoittaminen on oleellisen osa palautumista. 

Erilaisia stressinhallintakeinoja, tunteiden säätelyä sekä uusien näkökulmien löytämistä arjen haasteisiin tulee harjoitella. Omien haitallisten ajatus- ja käyttäytymismallien muutos vähentävät stressiä ja lisäävät rentoutumista. Hyviä fyysisiä ja psyykkisiä harjoitteita ovat muun muassa hengitys, läsnäolo harjoitteet ja kehorauha harjoitteet jotka edistävät hallinnan tunnetta ja hyväksymistä. Palautumista edistävät myös laadukas uni, säännölliset päivän aikaiset tauot sekä kevyt liike. Liikunta lisää fyysistä ja henkistä hyvinvointia, mutta ilman riittävää palautumista keho ei vahvista itseään. Liikunnan jälkeinen palautuminen auttaa ehkäisemään ylikuormitusta ja parantaa suorituskykyä pitkällä aikavälillä.

Palautuminen ei ole laiskuutta, vaan välttämätön osa hyvinvointia ja jaksamista. Se on aktiivinen prosessi, jossa keho ja mieli saavat mahdollisuuden elpyä sekä tasapainottua. Laiskuus viittaa haluttomuuteen tehdä asioita, kun taas palautuminen on tietoinen ja tarpeellinen tapa huolehtia omista voimavaroista.

Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus ja se miten huolehdimme voimavaroista vaikuttaa aktiivisuuteen ja siihen miten jaksamme työssä ja vapaa-ajalla. Kokonaisuutta ajatellen pystymme varmasti päättelemään, että